Viime postauksen jälkeen asiat etenivätkin hurjaa vauhtia... Dinan myymistä olen miettinyt silloin tällöin jo pitkään ja koko ajan on puhuttu, että se ei varsinaisesti ole minulle paras mahdollinen hevonen. Nyt sitten päätin lopulta laittaa myynti-ilmoituksen, vähän niinkun kokeeksi. Mietiskelin, että eipä tässä hätää ole sitä myydä, mutta katsotaan jos joku kiinnostuisi ja jos vaikka parissa kuukaudessa hepo menisi kaupaksi. Sitten voisi rauhassa alkaa säästää rahaa uutta hevosta varten, kun laina olisi maksettu pois (Dina on ostettu siis lainarahalla ja lainanlyhennyksineen sen kuukausittaiset kulut nousivat aika korkeiksi). Ilmoituksen laitoin nettiin perjantaina päivällä. Samana iltana puhelin soi ja soittaja haluaa katsomaan tammaa jo huomenna. Lauantaille ei kuitenkaan saatu aikatauluja sopimaan, joten hän tuli sunnuntaina heti aamusta. Ja rakastui Dinaan heti ensikokeilulla ja ilmoitti samantien, että tämä lähtee hänelle! Oli siinä vähän sitten loppupäivän semmoinen "no OHO" olo... Mutta mikäpä siinä, muutto sovittiin seuraavalle viikonlopulle ja nyt on Dina vaihtanut omistajaa ja täti mietiskelee, mitä sitä sitten tekisi. Aika omituinen ja tyhjäkin olo on ollut viime päivät, elämänmuutos on iso kun kuusi vuotta on se oma hepo ollut. Mutta tällä hetkellä hyvä näin, varmasti se "elämäni hevonen" vielä löytyy, sitten kun sen aika on.

Ennen blogin hiljentymistä pieni muistelo yhteisestä ajasta Ison Deen kanssa.

Tämmäinen tamma muutti tammikuussa 08 Katajasuolle

Ja aloitimme harjoittelun...

Dina sai kaverikseen Leijona-ruunan...

... ja kotiutui nopeasti.

Johanna alkoi treenata Dinan kanssa koulukiemuroita (1), (2), (3)

Edistystä tapahtui nopeasti.

Itse harjoittelin Dinan kanssa hyppäämistä ja sekä minä että Dina nautimme puuhasta kovasti!

Aika pian lähdettiin kokeilemaan kisaamistakin. 

Mutta keväällä Dinan toisesta etusesta löytyi vanha hankosidevamma ja hyppääminen piti jättää. Se oli surku, mutta sen sijaan Johanna keskittyi yhä enemmän kouluratsastustreeniin ja tietenkin itsekin kävin koko ajan tunneilla Dinan kanssa.

Alusta asti harjoittelimme myös maastoilua, jota Dina ei edellisessä kodissaan ollut kovasti harrastanut ja aluksi sitä kovasti jännittikin maastossa. Pian päästiin kuitenkin tekemään oikein leppoisia lenkkejä.

Kevät toi mukanaan muutoksia. Dinan sydänystävä Leijona myytiin ja Dina lähti laitumelle.

Kesälomalle lähdössä!

Laidunkauden jälkeen Dina muutti uuteen talliin...

... ja jälleennäkeminen Leijonan kanssa neljän kuukauden jälkeen oli silminnähden iloinen!

Uudella tallilla etenkin maastoilumahdollisuudet paranivat huimasti ja päästiin tutustumaan mm. vedessä kahlailuun.

Johanna jatkoi treenailua koko ajan. Välillä käytiin maneesillakin.

Talvella muutettiin taas, tällä kertaa ihan oikeasti maalle ja maneesitreenit vaihtuivat peltoratsastukseen...

... ja ahkeraakin ahkerampaan maastoiluun UPEISSA maastoissa.

Johanna ja Dina treenailivat urhoollisesti säässä kuin säässä:

Satoi...

... tai paistoi.

Pakkasessa...

... ja helteessä. Ihan kaikista kurjimmilla keleillä ei ole edes kuvattu. Esimerkiksi silloin, kun on satanut räntää vaakasuoraan tai kun kentällä ei vielä ollut valoja eikä aitoja ja kouluratsastuskuviot piti suorittaa otsalampun valossa...

Vaan hyvälle on silti meno aina näyttänyt. Myös valmennuksissa käytäessä.

Hyvin alkanutta uintiharrastusta päästiin jatkamaan, tällä kertaa meren sijasta joessa.

Myös ahkera kiipeilytreeni tuli kuvioihin. Tässä mennään täyttä vauhtia ylös Uuperinrinteille.

Välillä harrastettiin toki myös rennompaa lekottelua kaiken uurastuksen vastapainoksi. Tässä Dinan ja Leijonan mukaan maastoilua harjoittelemaan on päässyt Nisse-nuorukainen.

Vauvamahan estäessä ratsastuksen, harjoittelin Dinan kanssa juoksuttamista ja opinkin siltä ihan valtavasti uutta.

Aika eri näköinen kuin ensimmäisessä kuvassa, eikös?

Ja ratsastuksessakin malli on vähän erisorttinen, kuin ihan ensimmäisissä videoissa.

Dinasta kehkeytyi myös talutusratsu.

Ja rakas puudeli.

Johannan korvaamattoman avun lisäksi Dinaa hoiteli ja liikutteli aina tarvittaessa Sanna.

Ja Mariannekin.

Kiitos heille kaikille kovasti kaikesta avusta!! Myös osa näistä kuvista on Sannan ja Mariannen ottamia. Taitaapa joku olla Johannankin kuvaama.

Viime lauantaina oli upea aurinkoinen pakkaspäivä ja Dina ja Leijona pääsivät viimeistä kertaa yhdessä maastoon. Kurjalta tuntuu että ystävät joutuivat taas eroamaan, mutta sellaista elämä joskus on.

Viimeistä kertaa Dinalla ratsastamassa.

 

Näiden kuvien myötä tämän blogin päivitys loppuu. Nissen ja varmaan Leijonankin kuulumisia voi vastaisuudessa lueskella Nissen blogista. Dina muutti Lappeenrantaan, opettamaan uudelle tädille ratsastuksen saloja. Itse vietän nyt jonkun ajan hevosetonta (mutta toivottavasti ei ratsastuksetonta) elämää ja säästän rahaa, jotta sitten joskus tulevaisuudessa taas voisin hankkia itselleni ihan oman kaviokkaan.

Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille, blogi jääköön tänne lueskeltavaksi.

:) Kati