Lauantaina meillä oli sitten viimein Dinan kanssa ihan oikeat estetreenit. Ja kylläpä olikin kivaa sekä Dinalla että mulla! :)

Alkutunnista oli kyllä jännittävästi heti vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun typsy päätti suhtautua todella riemastuneesti uralla olevaan ravipuomiin... Lähestyminen (no, ehkä hieman vallattomassa ravissa jo muutenkin... *ups* ), korvat höröön ja *LOIKS* hurja pomppu suoraan ylöspäin ja kaikki jalat eri suuntiin! xD ja sitten seuraavalla ja sitä seuraavalla puomilla samanlaiset kenguruesitykset. No, päästiin kyllä sitten ihan nätisti ravissakin yli. ;) Seuraavaksi sitten tultiin samaisia puomeja laukassa (innarivälit), toinen pitkä sivu _piti_ mennä ihan vaan laukkaa, toki työskennellen eteen-takaisin, asetukset yms... Mutta tämäpä ei Dinalle riittänyt, vaan se pyyhkäisi uralta ihan omille reiteille ja pomppasi yhden kavaletin ihan omineen! xD KotiKoutsi vaan nauraa keskellä ja kommentoi, että "No, ainakin sillä oli ihan hallinnassa toi homma!" Mä vaan totesin että no niin tuntu olevan - mulla ei...

Sitten varsinaisiin tehtäviin... Hypättiin jumppasarjaa yhden laukan väleillä sekä kavaletti-innareita. Ja lisäksi meillä oli pituushalkaisijalla semmoinen hauska mutkatehtävä, missä oli pystyt jotakuinkin näin:    /    \    /    ja piti tulla semmoinen S-kiemura, eli kaarteet molempiin väleihin, 4 laukkaa ja 4 laukkaa, keskimmäisellä pystyllä tietty laukanvaihto. Aloitettiin Dinan kanssa varovasti ihan vaan yhdellä mutkalla, mutta se meni niin hyvin ja sujuvasti, että seuraavaksi pitikin tulla kaikki mutkat ja kolme hyppyä. Hyvin Dina olisi senkin selvittänyt, mutta täti käänsi ekalla kerralla viimeisen esteen ohi kun loppui usko kesken. ;) Mutta mutkat mentiin kuitenkin sitten hienosti! Samoin molemmat jumppasuorat sujuivat oikein kivasti, kunhan Dina vaan malttoi keskittyä ja olla loikkimatta järkyttävän suuria pomppuja ja kunhan kuski malttoi olla tyrkkäämättä ihan hirveästi... Lopuksi vielä hypättiin kapeaa pystyä pitkällä lähestymisellä, eli harjoiteltiin etäisyyden arviointia. Dina olis ollut siinä hommassa parempi kuin minä, mutta kuunteli kyllä mun (tyhmätkin) ehdotukset ponnistuspaikasta tosi nätisti... Enemmän olis pitänyt mun vaan luottaa ratsuun ja olla häiritsemättä! Mut jospa sitä pikkuhiljaa oppisi. :)

Mielettömän kivan tuntuinen typsy oli hypätä, innokas ja reilu. Meni eteen, imi esteille mutta malttoi kuitenkin kuunnella ja pysyä käsissä. Eikä vetänyt herneitä nenuun vaikka välillä meikäläinen killuikin vähän kummallisesti ja teki tyhmyyksiä... Kyytsäsi vaan mua esteeltä toiselle ihan tohkeissaan! :D Koutsi totesi, että "Kyllä ton on joku joskus esteille kouluttanut, se tietää ihan selvästi mitä se on tekemässä!". Eli nyt sitten vaan palautellaan esteiden ihmeellistä maailmaa mieleen ja etsitään yhteistä säveltä.

Ensi viikolla onkin sitten kuulemma rataharjoitus. *hui*