Lupailin vähän kuulumisia ja kuvia viime kuukausilta, kun päivitystahti on ollut aika laiskaa...

Marraskuun lopulla maisema näytti vielä tälle:

Aika pian edellisen kuvan jälkeen tulikin lunta. Ja sitä sitten tuli ihan kunnolla ja paljon. Ja tulee edelleen... Viime aikoina on siis harrastettu jos jonkunlaista hangessa kahlailua ja lumimyrskyratsastusta! Toisaalta kauniina päivinä onkin sitten ihan tosi kaunista ja maastoillessa tuntuu kuin vaeltelisi jossain upean valkoisessa satumaassa. Oikein talven ihmemaa! :)

Ennen joulua Dina sai uuden lainakuskin, kun Marianne kävi kokeilemassa ja tykkäsi. Lupasi tulla toistekin! :)

Sanna raportoi sähköpostitse seuraavasti:
"Meillä on ollut oikein leppoisaa Dinasesi kanssa. Mulla oli eilen kamerakin mukana, kun Martsu meni Dinalla. Mä olin alkuun Leijonan kans kentällä, ja heillä alkoi heti sujua ihan leppoisasti. Kävin tallis vaihtamas hevosen, ja sit mentiin loppukävelylle joenrantaan, josta otettiin yhteiskuvakin… Vaikutti sille ettei Dina isommin perustanut mokomasta kakarasta ( joka yritti näykkiä ), mut sit kun oltiin tallis, ja vaik siel oli muitakin heppoja sisäl, niin kun otettiin Nils käytävälle, niin alkoi Dina ihan hurjasti höristä Nisselle, eikä enää irvistellyt kun nenittelivät kaltereiden läpi, joten Nils nimettiin Dinan ”varavarsaksi”."

 
Dina ja Marianne
 

Dinan ilme kertoo aika hyvin, mitä se on mieltä lapsenvahtivuorosta. ;)
 
Sannan raportti jatkuu:
"Iso harmi oli ettei mulla ollut viime maanantaina kuin kännykän kamera mukana, sillä Emilia ja ISO D oli tosi hellyttävä pari. Dina oli niiiin kiltisti kuin olla ja voi. Emilia talutti aluks tarhassa Dinaa, ja kun menivät niin mallikkaasti annoin Emilian taluttaa Dinan myös talliin asti (toki kuljin itse vierellä). Tallissa Emilia harjaili pontevasti suurta ystäväänsä. Dina useampaan laski päänsä Emilian viereen rapsuteltavaksi, mietti kai että mikäs kumma noin pieni ihminen on. Myös ratsastus sujui hianosti, tosin Dina ei ymmärtänyt maasta käsin pyyntöäni raviin siirtymisestä. Se ei kai pitänyt sitä mielekkäänä, kun oli Emma kyydis. Muutoin kyllä pysähdykset ja ohjailut käynnissä sujuivat hyvässä yhteisymmärryksessä tältä ”ei niin sopusuhtaiselta” ratsukolta… "

Tässä kuva samasta parista tapaninpäivänä:

Lastenratsuna olon lisäksi Dina on harjoitellut viime viikkoina myös tätiratsuna oloa, kun on ruvettu liikuttamaan nyt jo vähän normaalimmin. Pohjien ja säiden salliessa siis. Välillä oli kyllä niin kovia pakkasia, ettei voinut kuin käveleskellä, mutta urhoollisesti ollaan kuitenkin Dinan kanssa kentällä treenailtu melkein säällä kuin säällä! Sankarit. ;) Pikku hiljaa yhteinen sävel alkaa löytyä. Tai ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä. :) Johanna kävi eilen pitämässä vähän tuntiakin pitkästä aikaa. Jospa tästä vielä päästäis ihan kunnon työn touhuunkin jossain vaiheessa! :)