Tänä aamuna tuli se puhelu, mitä aina kauhulla odottaa... Dina ei ole kunnossa, ei syö, on vaisu ja pyrkii makuulle. Lämpöäkin on vähän.
Töistä en kuitenkaan oikein päässyt lähtemään, onneksi ihana KotiKoutsi pääsi paikalle potilasta katsomaan. Eläinlääkärikin oli sitten hälytetty, kuumetta silloin jo 39.7 ja mahassa kaasuääniä. Tutkimuksissa suolistosta ei kuitenkaan löytynyt mitään huolestuttavaa, tamma sai kipulääkettä ja käskettiin tarkkailla.

Nyt iltapäivällä oli kuume taas laskenut, 38.6 mutta edelleen kovin kovin flegmaattinen hevonen pötkötteli karsinassa. Syönyt oli kyllä heinät sentään. Mahasta kuului edelleen "kaasukilinää" toiselta puolelta, toisella sitten taas ihan mahdoton kurina ja lorina... Maneesissa käppäiltiin ympyrää pikkusen vajaa tunti ja Dina tuntui vähän piristyvän. Karsinaan päästyään alkoi taas syömäänkin ja mahaäänetkin hieman rauhoittuivat, joskin edelleen kaasuääniä kuului... Konsultaatio eläinlääkärin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että seuraillaan vielä tilannetta. Verikokeet on aamulla jo otettu, joista huomenna selviää olisiko kyseessä kuitenkin joku pöpö, joka sitten kuumeen myötä aiheuttaisi myös ähkytyyppisiä oireita.

Nyt tulin kotiin vähän syömään ja käyttämään Ässää ulkona, kohta takaisin tallille potilasta katsomaan...

Pitäkäähän peukkuja että huominen aamu koittaa hieman valoisampana!