Juhannuksen kunniaksi Dina järjesti tätösille lisäohjelmaa...

Aatonaattona menin laitsalle ajatuksena lähteä vielä maastolenkille ennen juhannusreissuun Turkuun lähtöä. Tuula sanoi, että hepoilla oli ollut jotain pientä kränää siinä vastikään ja harjaillessa huomasinkin, että Dinalla on muutaman sentin vekki toisessa takasessa, reiden sisäpuolella. Haava ei näyttänyt aluksi isolta, mutta osoittautuikin melkoisen syväksi ja vuoti jonkun verran. Eipä Dee sitä kuitenkaan ontunut, joten päädyin vaan putsaamaan ja tyrkkäämään takaisin laitumelle. Tuula lupasi ystävällisesti haavaa puhdistella juhannuksen ajan ja seurailla, miten tilanne etenee.

Juhannuksen jälkeen sitten sunnuntai-iltana palattiin reissusta kotiin ja heti matkalla käytiin Timon kanssa vilkaisemassa, miltä haava näyttää. Ja hyvältähän se näytti. Ei ollut turvotusta, ei märkinyt eikä enää vuotanutkaan yhtään. Jes! Ja sitten... eilen illalla kun olin matkalla laitsalle, soittaa Tuula että tää sun hevoses ontuu sitä jalkaa. Paikanpäällä sitten totesin että joo, ontuuhan se, ja koipi on ihan turvoksissa. Miten se imppari nyt tuli, kun kaiken piti jo olla ihan hyvin???

Dinahan ei tietenkään suostunut syömään eläinlääkärin puhelimitse määräämää Oriprimiä. Ei pellavan seassa, ei porkkanoiden ja omenoidenkaan voimalla, ei prixin kanssa eikä millään. Edes omenamehulla en saanut sitä huiputettua yhtään. Kerran nuuhkaisi ja mulkaisi sitten mua sen näköisenä, että yritän myrkyttää... Eikä sitten suostunut ottamaan enää edes lääkkeettömiä omppuja multa. Neljä muuta siellä laitumella olisivat kyllä oikein mielellään syöneet minkälaiset lääkkeet tahansa, jos niiden kylkiäisenä tulee omppuja ja porkkanoita. ;) Eipä siis auttanut kuin hakea tänä aamuna pistettävä penisilliinikuuri. Onneksi sitä pistämistä tuli jo keväällä harjoiteltua ja onneksi Dina on tosi iisi potilas. Siellä sen piikitin laitumella muiden katsellessa ihmeissään, että mitä se täti puuhaa. :D

Tilanneraportti vielä illalla: Jalka on parantunut niinkin paljon, että arvon daami juoksi lääkitsijöitä karkuun illalla... Mut sehän on hyvä juttu että pystyy jo juoksemaan, aamulla kun käveleminenkin oli vähän niin ja näin. ;) Mut jäi sitten haava putsaamatta.