... monestakin syystä...

Ensinnäkin ihastuksen huokauksia:

On mulla vaan hieno hevonen! <3 Ja taitava KotiKoutsi. :)
Tältä meno siis näytti alkuviikosta.

Sitten niitä tuskanhuokauksia... Koskahan sitä ite oppis edes vähän ratsastamaan??? En mä voi yhtään mennä yksin. Koko ajan pitää olla ope vahtimassa, muuten lähtee menemään ihan käsille... Noo, onneksi huomenna on taas tunti. :) Nyt on kyllä hirvee vimma oppia ja kehittyä - onhan se nyt kumma jos ei jotain ala tapahtua, ei se nyt _niin_ vaikeeta voi olla!!! (Musta ei onneksi ole mitään videotodistusaineistoa esim. tältä päivältä...)