Dinan rakas poikaystävä Leijona muutti toissapäivänä uuteen kotiin Espooseen. Paikka oli kuulemma viihtyisä ja kodikas ja siellä oli upeat maastot ja laitumet järven rannalla. Eli Leijonalla tulee varmasti mukavat ja lokoisat päivät! :) Mutta me täällä jäämme kyllä wanhaa herraa kovasti ikävöimään. Leijona nyt vaan on niin... Leijona. Suuri Persoona valloittaa nyt kuitenkin sydämiä pääkaupunkiseudulla ja me joudutaan pärjäämään ilman sen edesottamuksia...

Dina on ollut Leijonan lähdön jälkeen hiukan eksyksissä. Ensimmäisen päivän se koko ajan odotti Leijonan paluuta. Jokaiselle sisääntulijalle piti höristä toiveikkaana, mutta kun se ei ollutkaan rakas, niin ryhti aina laski ja korvat lerpahti... Tarhaan mentiin hieman jännittävästi hiippaillen, kun ei turvallinen paade ollutkaan mukana.
Kun lähdettiin iltapäivällä karsinasta ratsastamaan, marssi Dina suoraan Leijonan tyhjälle karsinalle, työnsi turpaa kaltereiden väliin ja tiiraili sisään että josko se tänne olisi piiloutunut. Ja maneesissa ja kentällä piti joka ikinen hevonen käydä tarkastamassa. Tänäänkin vielä tarhassa hirnahteli kovasti... No, onneksi hevoset kai unohtaa äkkiä - poissa silmistä, poissa mielestä.

Tässä vielä kuva viimeiseltä yhteiseltä maastolenkiltä tiistaina. Sääkin sattui olemaan ihan mielettömän kaunis. :) Kesällä sitten lähdetään Leijonaa morjestamaan, kyllähän sitä jo mietittiin, että pitääkö meidän Dinakin rontata mukaan! xD

Hei hei Leijona - olet mahtava tyyppi, pidä hyvää huolta uusista ihmisistäsi! :) Yhtä hyvää kuin pidit meistä.

(Molemmat kuvat (c) Sanna Taipale)