Pieni talvi, eli talvinen käväisi piristämässä pimeää loppusyksyä...

Ensin kuitenkin kuva melkein kuukauden takaa, kun vielä saimme nauttia upean aurinkoisista syyspäivistä. Dinan ja Leijonan ollessa tosiaan vähän kevyemmällä liikunnalla, ehdittiin puuhastella Nissen kanssa:

Täti oli kolmatta kertaa elämässään ohjaksissa, ja ehkäpä kolmas kerta tosiaan sanoo toden, sillä lenkki sujui oikein hienosti ja ilman kommelluksia! (Ekalla kerralla kärryillä ajoin päin pientä puuta, tokalla kerralla reen nurin... No, molemmista kerroista on semmoiset 20 vuotta aikaakin) Nisse on oikein reipas pikku ponksi ja kuuliainen kärryteltävä. Mukavaa vaihtelua ratsastukselle. Kuvassa haetaan tuntumaa kentällä (eikö muuten ole loistavasti hoidettu kentän pohja meillä?!), sitten pian lähdettiinkin maastoon ja Sannakin hyppäsi kyytiin kameran takaa.

Pakkastakin ehti sitten pidellä pari viikkoa ja viikon verran olivat maisemat kuin joulukorteista konsanaan, kun yhden yön aikana satoi puoli metriä lunta. Ja kylläpä oli ihanaa maastoilla iltasellakin, kun lumen ansiosta jopa näki mihin on menossa! :D Ja pohjat oli loistavia rällättää... Seuraavat kuvat on otettu viikonloppuna ennen suurta lumimyrskyä. Kaunista silloinkin oli, kun kuura kimalsi puiden oksilla auringossa. Eipä se kuvissa niin kauniina näy, mut kuvitelkaa. ;)

Ässäkin lenkillä mukana... Nämäkin kuvat Sannan ottamia.